Kun Moskovassa juostiin MM-maraton, istui joka neljäs japanilainen television ääressä jännittämässä. Vähän kuin keihäsfinaali Suomessa. Vuoden aikana televisiokatsojat saavat jännittää muitakin kilpailuja, sillä kaikki Japanin suurimmat maratonit televisioidaan. Kansainväliset maratonit lisättynä lähetyksiä riittää juoksukaudella joka viikolle. Silti katsojia riittää katujen varsillekin: esimerkiksi helmikuussa juostua 30 kilometrin katukisaa oli paikan päällä seuraamassa 180 000 katsojaa. Sanomalehdissä iso maratonkilpailu on aina etusivun uutinen.

Loukkaantumiset ja etenkin rasitusperäiset vammat ovat valitettavan yleisiä kuntojuoksijoista huippu-urheilijoihin ja nuorista veteraaneihin. Liiallisen, yksipuolisen tai vääränlaisen rasituksen seurauksena syntynyt vamma pakottaa juoksijan pois lenkkipoluilta ja rassaa varsinkin henkisesti. Vesijuoksu altaassa tai pyöräily kuntosalilla kun eivät tuo sitä samaa tunnetta kuin oman lajin parissa harjoittelu.

Syysjuoksukauden aikana kuntoilijalla on maantiejuoksujen lisäksi mahdollisuus osallistua myös maastojuoksutapahtumiin. Harkinnan arvoisia vaihtoehtoja ovat esimerkiksi 29.9. juostava Lidingöloppet tai Valkeakoskelta Tampereelle 6.10. taivallettava 44. Pirkan hölkkä.

Mainittuja juoksuja kohtaan kuntoilija voi syyskuun aikana kehittää kuntoaan 3-4 viikon ajan. Vaikka juoksut eivät pituudeltaan olekaan maratonin mittaisia, niin maasto juoksualustana lisää juoksujen vaativuutta. Tästä syystä kuntoilijan kannattaa jäljellä olevien harjoitusviikkojen aikana keskittyä harjoittelussaan muutamiin selkeällä tavalla yksilöitäviin asioihin, kuten harjoitusmäärään ja harjoittelun viikkorytmitykseen, voiman hankintaan ja maastossa juoksemiseen.

Miksi jotkut pystyvät ajamaan mäessä niin kovaa? Johtuuko se harjoittelusta vai onko se eniten geeneistä kiinni? Siihen voisi antaa kattavan vastauksen tai sitten keskittyä muutamaan tärkeimpään asiaan, joihin moni ajaja pystyy vaikuttamaan itse. Harjoitukset ovat tietysti erittäin tärkeitä, perinnölliset geenitkin ovat, mutta jos haluaa ajaa mahdollisimman hyvin mäkeä, joutuu katsomaan kaikkia pieniä yksityiskohtia.

Aino-Kaisa Saarisen viime kausi ei tuonut toivottuja tuloksia, mutta tavoitteet ovat ennallaan olympiatalveen suunnattaessa. Hollolalaisen kesässä on ollut paljon tuttua, mutta myös jotain uutta. Hevoskuuri tapasi Saarisen maajoukkueen leirillä Pontresinassa.