Krista Pärmäkoskella on uraltaan mittavasti kokemusta arvokisoista ja myös mitalimenestyksestä. Hän tekee kisoissa työnsä äärimmäisellä tarkkuudella, mutta osaa myös rentoutua kilpailusuoritusten välissä.

Pekingin kisoissa Pärmäkoski on seurannut lepopäivinään joukkuetovereiden suorituksia.

– Tässä on hiihdetty, hypätty, ammuttu, tehty kaikenlaisia voltteja ja niitä on pitänyt jännittää, Pärmäkoski kertoi rentoutumiskeinostaan.

– Keskityn harjoituksiin ja kisoihin täysillä, mutta olympiaperheen muiden jäsenten suorituksista saa rentoa fiilistä. Niiden avulla täällä voi arkipäiväistää elämäänsä.

Pärmäkoski kehuu joukkueen tunnelmaa Zhangjiakoun kisakylässä.

– Meillä on hyvä fiilis, ja jokainen saa olla sellainen kuin on, Pärmäkoski korosti.

Hiihtojoukkueen sisällä tunnelma on noussut Iivo Niskasen mitalin lisäksi myös muiden onnistumisista. Joukkueelle on sattunut epäonnekkaita sauvarikkoja ja kaatumisia, mutta kukaan ei ole varsinaisesti epäonnistunut.

– Joukkue on ollut koko kauden hyvässä kunnossa. Meillä oli sen ansiosta hyvä fiilis jo valmistautumisleirillä, eivätkä paineet jää tässä tilanteessa yhden urheilijan harteille, Pärmäkoski jatkoi.

Muiden tukena 

Joukkuehengestä voi saada lohtua myös epäonnen hetkellä. Sprinttikilpailussa Jasmi Joensuu ja Lauri Vuorinen kokivat musertavan pettymyksen, kun molempien kilpailut menivät pilalle sauvarikkojen takia.

– Niissä tilanteissa voi olla toisen tukena, kun tietää kokemuksesta, kuinka pahalta se tuntuu. Mutta eipä siinä paljon voi tehdä, kun tilannetta ei voi muuttaa. Voi vain olla tarvittaessa tukena, Pärmäkoski kertoi.

– Itse tosin näin sprinttihiihtäjiä vasta kilpailun jälkeisenä päivänä, koska he tulivat majoitukseen niin myöhään kisan jälkeen.
Pärmäkoski ymmärsi tarkasti, mikä tilanteessa on rankinta.

– Kuten Jasmin kanssa puhuttiin, tilanne olisi eri, jos jää hiihtämällä vaikka viimeiseksi. Pahinta on se, kun urheilija ei saa edes tilaisuutta yrittää, Pärmäkoski totesi.